Debby 65

Viimeksi päästiin mukavasti reissutunnelmiin niin jatketaan samoissa merkeissä. Kerron teille miten meidän tiet Debbyn kanssa kohtasivat.

Olin muutamia vuosia kilpaillut 90-100cm-luokkia ja koulua he B-A, kun ajatus "paremmasta" hevosesta alkoi tulla yhä useammin puheeksi. Ei minulla toki huono hevonen ollut. Se oli vanha 14-vuotias ratsastuskoulun kehäkettu joka oli opettanut paljon. Tämä hannover-tamma ei vain ollut kovin innostunut esteratsastuksesta. Estevalmennuksissa ja -kilpailuissa käyminen ei ollut enää reilua sitä kohtaan, koska sitä ei selvästi kiinnostanut.

Ensiksi piti miettiä millainen hevonen olisi sopiva. Haluttiin estepainotteinen hevonen, jonka kanssa pääsisi oppimaan lisää. Hevosen piti olla hyväluonteinen ja kiltti. Lisäksi se ei saisi olla liian nuori, koska minä en osaisi opettaa sitä. Ajattelimme, että ehkä mieluummin ruuna kuin tamma, koska ne ovat yleensä tasaisempia. Lopullisiksi kriteereiksi muodostui: n. 12v. ruuna, joka on hypännyt puhtaasti 120-luokkia, mutta ei tarvitse olla mikään voittajahevonen. Ei tammaa, eikä hannoveria enää.

Muistaakseni se oli tammi-/helmikuu, kun hevosen etsiminen alkoi. Melko pian löysimme kivan 13v ruunan. Kokeilin ruunaa Ypäjällä maajoukkuevalmennuksen jälkeen. Se oli kiva, kiltti ja helppo. Ruuna oli jonkinverran kalliimpi, mitä olimme ajatelleet, mutta se oli ok. Suoralta kädeltä emme kuitenkaan tehneet kauppoja, sillä aina kehotetaan kokeilemaan hevosta useamman kerran. Menimme varmoina kaupoista kokeilemaan hevosta toisen kerran. Siellä se odotti ryhdikkäänä vesiboksissa. Menin maneesissa hevosen selkään ja samantien tunsin, että hevonen oli kuin liisterissä. Se ei halunnut liikkua ollenkaan eteenpäin. Jokaisella laukka-askeleella sain pyytää sitä eteenpäin. Pyysin myyjältä saisinko ottaa raipan ja myyjä kävi hakemassa minulle kaksimetrisen pajunvitsan. Ruuna ei silti liikkunut. Tosin tahmeanakin se hyppäsi helposti 130-140 esteet. Ei silti ostettu.

Seuraava opetusmestariruuna odotti meitä tunnetun estehevosvälittäjän luona. Tai noh, sen piti odottaa.. Perillä saimme kuulla, että ruuna on myyty. Meille tarjottiin kaunista 6v tamma. Vaikka sanoimme, että se on liian nuori meille niin myyjä kehotti silti kokeilemaan, koska olimme ajaneet sinne saakka. Tamma on yksi laadukkaimmista hevosista, millä olen ratsastanut. Sillä oli valtava hyppy. En päässyt mukaan yhteenkään hyppyyn. Myyjä kehotti vaan hyppäämään lisää ja kokeilemaan. Sanoin (aivan oikeasti), että hyppään max. 50cm esteitä, koska tamma ylihyppäsi niin paljon. Olin lähestymässä turvallisennäköistä 50cm pystyä, kun tamma kääntyi ja hyppäsi väärästä suunnasta vinosti viereisen 120cm okserin. Lensin varmaan viisi metriä ilmaan ja siitä maneesin seinään. Ei ostettu. Liian nuori.

Kiersimme katsomassa muutaman muunkin hevosen ja kyselimme välittäjiltä 120-hyppääviä ruunia, mutta ei vain kellään ollut sellaista hevosta myynnissä. Lopulta soitimme hevoskauppiaalle, jolta olimme ostaneet oikein kivan ponin. Hän sanoi, ettei viitsi tuoda tämän hintaluokan hevosia Suomeen seisomaan, mutta voisi kyllä neuvoa keneen ottaa yhteyttä, jos haluaisimme lähteä Saksaan katsomaan hevosta. Saksaan? Me? Tyrmäsimme ajatuksen heti.

Mieli kuitenkin muuttui, koska sopivaa hevosta ei edelleenkään löytynyt. Saksan matkan lennot varattiin, kun olin saanut keväällä yo-kokeet tehtyä. En ole muuten koskaan elämässä ollut niin kovalla kuntokuurilla kuin ennen sitä matkaa! Olin mielestäni nolannut itseni niin pahasti monen suomalaisen hevoskauppiaan edessä, etten halunnut kokea samaa Saksassa :D

Pian oltiinkin jo Saksassa kiertämässä kauppatallilta toiselle. Kokeilimme monta hevosta. Erityisesti mieleen on jäänyt kimotamma, jonka nimeä en muista, mutta kutsuin sitä "Tiikeriksi", koska se hyppäsi niin kissamaisesti. Tiikeri oli kuin kopio satuhevosesta Levisto Z. Tiikerillä oli vähän kovempi kuolain, koska se oli niin menevä. Se talutettiin kentälle. Ratsastaja nousi selkään ja alkoi heti ravaamaan. Veikkaampa, ettei Tiikeri oikein tykännyt odottelusta;) Sen tamman olisin heti halunnut, mutta järjen ääni sanoi, että minun ratsastukseni tekisi nuoresta lahjakkaasta Tiikeristä huonon hevosen, joten en edes kokeillut sitä.

Turhautumisen määrä oli valtava, kun viimeinen päivä Saksassa koitti, eikä sopivaa hevosta ollut löytynyt. Viimeisen päivän viimeisenä hevosena oli tamma, jota välittäjämme ei ollut itsekään nähnyt, joten hän ei osannut paljoa kertoa siitä. Tamman takia ajoimme monta tuntia Saksan toiselle laidalle.

Perillä saimme hetken katsella tallin hevosia karsinoissa, kun odottelimme omistajaa paikalle. Voitte kuvitella sen jännittävän tunteen, kun katsoo hevosia ja miettii, että mitäköhän me tultiin katsomaan. Ihastuin tietysti taas heti yhteen hevosista, joka oli kovin utelias ja sosiaalinen. Seisoin toiveikkaana karsinan oven edessä, kun omistaja tuli paikalle. Hän sanoi, että me olemme katsomassa aivan toista hevosta ja seurasimme hän tallin perälle. Katsoin karsinassa apaattisena seisovaa isokorvaista hevosta. Siinä vaiheessa ajattelin, että tulipa varsinainen hukkareissu tehtyä. Tuohan nyt ei ole yhtään sellainen, mitä tässä ollaan etsimässä. Kaiken lisäksi hevonen ei meinannut antaa tallin omistajalle kiinni karsinassa vaan pyöri kuin vimmattu. Huoh, kaakkihan on vihainenkin vielä.

Koeratsastus suoritettiin nurmikentällä. Tallin omistaja esitti hevosen ja se näytti oikeastaan aika kivalta ja hyppäsi hyvin. Mies tuli alas selästä ja antoi ohjat minulle. Tamma veti heti pään alas ja alkoi syödä nurmea. "Tyttö ei täällä saa syötellä hevosta, koska nurmi on suolattu!!" Seuraavaksi pääsin taas itse päärooliin ja hevosen selkään. Olin jo varautunut yliherkkään hevoseen joka hyppää pystyyn, kun en pysty säilyttämään tasaista tuntumaa tai joka lähtee hermostuneena pukittamaan, kun en pääse mukaan hyppyyn. Tämä ei kuitenkaan ollut sellainen. Tosin laukassa en osannut istua ollenkaan. Se on edelleenkin voimakkain laukka, missä olen koskaan istunut. Kaikki sujui hyvin tamman kanssa.

Koeratsastuksen jälkeen menimme sisälle talliin ja omistaja näytti meille hevosen kisatulokset ja sen FEI passin "Debby 65". Omistaja kehui kovasti tamman sukua, mutta me heti toppuuttelimme häntä. Emme me aio mitään varsoja teettää...

Reissu päättyi vähemmän mukavissa tunnelmissa ruokamyrkytykseen ja lentokentän ensiapuun. Jo lähtiessä aavistin, että saatan tulla Saksasta takaisin pyörätuolissa, mutta en olisi arvannut, että ruokamyrkytyksen takia! :D

Seuraavan viikot kului tuskallisen hitaasti, kun odotettiin 9v. hannovertammaa kotiin. Siitä alkaakin seuraava erittäin värikäs tapahtumasarja.

Debbyn kanssa Takkulan kentällä v. 2006. Debby oli ollut Suomessa muutaman viikon.

Essi

Matkamuistoja

Jälleen on varsin touhukas viikonloppu takana. Perjantaina ja lauantaina kirkonkylällä mitattiin jopa -30C:n pakkaslukemia. Onneksi pakkanen välillä hellitti ja päästiin ratsastamaankin. Melkein kaikki tunnit saatiin pidettyä normaalisti. Haluan vielä muistuttaa kaikkia ratsastajia pukeutumaan lämpimästi täällä Suomen talvessa. Useimmat meistä viettävät päivät sisätöissä tai koulussa, joten aina ei oikein ymmärräkään miten paljon ulos täytyy laittaa päälle :) Varpaat ja sormet usein palelevat ensimmäisenä.



Ajattelin jakaa teille kylmän talven keskelle vähän lämpimiä matkamuistoja. Itse allekirjoitan täysin sanonnan "Matkailu avartaa". Siksi haluankin tutustua maailmaan niin paljon kuin mahdollista. Hevosihmisenä olen tietysti kiinnostunut näkemään erimaalaisia hevosihmisiä, -tapahtumia ja -yrityksiä. Mielestäni nykyajan hevostallin pitäjän tai valmentajan ei enää tarvitse istua koko elämäänsä puutarhatuolissa kentän kulmassa jackrusseli untuvatakin sisällä. Opetukseen ja omaan ammattitaitoon voi saada paljonkin lisää väriä ulkomaalaisilta kolleegoilta.



Pikkuratsastaja verryttelee suurella hevosella. Palm Beach International Equestrian Center.





Olen tutustunut reissuillani hevoselämään mm. Baltiassa, Puolassa, Venäjällä, Espanjassa, Saksassa, Englannissa,.. Ne ovat olleet vähintään mielenkiintoisia reissuja kaikki. Välillä on ostettu hevonen mukaan matkan varrelta ja välillä tehty töitä vähintäänkin kyseenalaisissa olosuhteissa. Yksi elävistä matkamuistoista syö tällä hetkellä päiväheiniään Ratsutila Toukolan tarhassa. Se on tietysti siunatussa tilassa oleva rouva Debby. Häneenkin tutustuin sattumalta aika monen mutkan jälkeen. Mutta nyt kerron teille hieman upeasta Wellingtonista, joka sijaitsee Yhdysvalloissa Floridassa.



Pakollinen turistikuva :D Kiitos kuvasta Anastasia.



Vierailin Wellingtonissa ensimmäistä kertaa viime vuoden toukokuussa ja paikka teki vaikutuksen. Keskellä Wellingtonia on kilpailukeskus, jossa järjestetään kilpailuja harjoituskilpailuista merkittäviin kansainvälisiin kilpailuihin asti. Puitteet ovat upeat. Kenttiä on monta, monta, monta,.. Jos arvaan että muutama kymmenen niin en ehkä ole kovin väärässä? Kilpailukeskuksessa oli menossa kahdet pienet este/hunting kisat, kun itse kävin siellä. Verryttelyssä näkyi paljon Eurooppalaisia hevosia.





Pikkutalo ja iso kenttä



Kilpailukeskusta ympäröivät toinen toistaan hienommat talot, ja kuten arvata saattaa, jokaisen talon pihassa oli talli. Tallin lisäksi jokaisella talolla oli oma kenttä, joillain oli kaksi kenttää -hiekka- ja nurmipohjainen. Naapureiden kentät saattoi erottaa toisistaan vain pieni pensasaita. Valitettavasta näistä minun kännykkäkameralla otetuista kuvista ei nyt oikein välity sitä oikeaa tunnelmaa, mutta googlen kautta löytyy paljon upeita kuvia!! :)





Kilpailukeskuksen sisäänkäynti



Wellington tunnetaan hyvänä harjoituspaikkana. Monet Eurooppaiset suuntaavat hevosineen Floridaan, kun sääolosuhteet Euroopassa huononevat. Wellingtonissa harjoittelee/on harjoitellut myös suomalaisratsastajia. Wellington tarjoaa ehdottomasti upeat puitteet harjoitteluun kaikentasoisille ratsastajille, joten pienet poniratsastajat, juniorit ja amatööritkin voivat harjoitella siellä.

Mikä tätä kuvaa vaivaa.. Taustalla asiaankuuluva golf-auto:)

Meidän vierailun aikana sää oli hieman pilvinen, mutta lämmin. Yksi haittapuoli mitä olen Wellingtonista kuullut on (meille suomalaisillekin niin tuttu) ötökkäongelma. Suuri hevosmäärä on saanut kiusalliset ötökät pesiytymään alueelle. Onneksi me emme olleet liikkeellä "ötökkäaikaan" :) Toisaalta nyt jäi tämän väittämän todenperäisyys todistamatta..

Ratsastajien taukotila

Wellington on paikka, jossa kannattaa käydä edes kerran vierailemassa. Näin jälkikäteen mietittynä olisi kannattanut ajoittaa vierailu isojen kansainvälisten kilpailuiden ajalle, eli kilpailukalenteri kannattaa tsekata etukäteen! Wellington on varmasti myös täynnä erittäin mielenkiintoisia ja opettavaisia työpaikkoja, jos työskentely kilparatsujen parissa kiinnostaa. Työn ohessa oppii englantiakin (jenkkiaksentilla höystettynä;). Jenkkeihin ei loppujen lopuksi ole niin vaikeaa saada työlupaa kuin yleensä luullaan, joten rohkeasti vaan maailmalle. Itse ainakin lähtisin, jos olisi mahdollisuus:)



Autotieden vieressä on hevosia varten omat tiet.




Lämpimissä olosuhteissa tallit voivat olla hyvinkin kevytrakenteisia.

...Vai olivatko nämä kuvat sittenkin albumista: "Ratsutila Toukola remontin jälkeen"? Haha, eivät valitettavasti:D
Palaillaan! Jättäkää ihmeessä jotain terveisiä tänne blogiin :)

Essi

Kohti kesää

Hani

Ihanaa kun aurinko paistaa ekaa kertaa pitkään aikaan. Aurinko tarkoittaa kevättä ja kevättä seuraa kesä. Kesän kurssi- ja leiriaikataulut löytyvät vasta luonnoksena läppäriltäni, mutta yritän tehdä asialle pikimmiten jotain. Nyt on tehty paljon asioita hevosten kanssa ja se on taas vienyt aikaa toimistotöiltä. Meillä on monta projektia suunnitteilla ja niitä olisikin hyvä muuttaa kirjalliseen muotoon, jotta saadaan hommat etenemään.

Viime viikonloppuna oli se onnellinen päivä, kun Spooky kesytettiin. Kerrankin olimme Johannan kanssa samaan aikaan tallilla ja oltaisi saatu videomateriaalia rodeosta ja kahdella jalalla kävelystä, mutta Spooky olikin päättänyt ryhtyä ratsuponiksi. Noh, ei muuta kuin selkään vaan ja menoksi. Oikein herkän ja kivan oloinen poni. Vinkvink, tästä voisi saada aikas kivan kilpaponin. Nyt vielä edulliseen hintaankin ja pääsisi itse kouluttamaan mieleisensä.

Väsynyt Kyysa

Raivo, tallin liitokavio, etenee hyvää vauhtia. Evelyn meni ensimmäistä kertaa puomeja ja suhtautui niihin oikein fiksusti. Täytyy sitäkin vielä mainostaa, kun on niin hieno tamma ja se on myös varsin edullinen. On kyllä ostajan markkinat nyt.

Olemme itsekin katselleet ja käyneet kokeilemassa uusia hevosia. Mistään ei ole vielä tehty kauppoja, mutta mukavia tapauksia on löytynyt. Meille saa myös tarjota tuntikäyttöön soveltuvaa hevosta: toukolan@ratsutila.fi

Ihmiset ovat taas löytäneet ratsastuksen synkän syksyn jälkeen ja tuntivarauksia onkin tullut paljon. Puhelimitse tavoitatte minut arkisin klo 17 jälkeen ja vkl. Pahoittelen näin yleisesti, jos s-posteihin vastaamisessa on ollut viivettä! Yritän käydä niitä päivittäin läpi, mutta varaukset täytyy aina katsoa kalenterin kanssa. Ehkä voisikin olla fiksua ottaa käyttöön sähköinen kalenteri ja varausjärjestelmä. Täytyy tutkia asiaa.

Nauttikaa auringosta!

  Essi



Pian on taas kesä ja kisat. Kuva Hanko GP 2012.



6.1. kilpailtiin Pyyrylässä

Hani ja William osallistuivat sunnuntaina Pyyrylän harjoituskoulukilpailuihin. Hevoset matkustivat hyvin ja jopa yllättivät hyvällä käytöksellään kisapaikalla. Kaiken lisäksi hepat toivat tuliaisina kaksi ruusuketta tallin seinälle. Päivä ei olisi voinut mennä paremmin. Suuri kiitos päivän onnistumisesta kuuluu myös meidän mahtaville tausta- ja kannustusjoukoille. Kiitos: Jassu, Kirsi, Jenni, Minna ja Elisa! :) Kisoista saatiin napattua varmasti hyviä kuviakin, joita lisään heti kun saan niitä.

Hepat lähdössä kotimatkalle

Oli hienoa saada ajoissa kisakausi käyntiin. Nämä olivat molempien hevosten ensimmäiset kilpailut. Hani ja William ovat olleet "edellisessä elämässään" harrasteratsastajien hevosia, joten siksi niillä ei ole kilpailtu aiemmin. Lähdimme niiden kanssa reissuun aivan samalla asenteella kuin nuorten hevosten kanssa. Kisamatkasta oli tärkeintä saada hevosille positiivinen kokemus, jotta saadaan luotua hyvää pohjaa suurempia koitoksia varten.

Nämä olivat ensimmäiset kilpailut sekä minulle että Johannalle vuoden 2008 jälkeen. Silloin oma kisaura loppui siihen, kun vuodet nuorena ratsastajana loppuivat. Hevoset lähtivät pois ja yliopisto-opiskelut alkoivat. Se oli ehkä elämäni huonoin päätös.

Mutta toisaalta minulla ei olisi ollut resursseja panostaa kilpailemiseen seniorina niin paljon kuin olisin halunnut, enkä koskaan ole arvostanut hevosalan koulutuksia. Miksi olisin lähtenyt kolmeksi vuodesi koulun penkille kuuntelemaan, miten ratsastetaan, kun huippuvalmentajat olivat opettaneet sitä minulle vuosien ajan viikoittain?

Uskon enemmänkin, että ratsastus on mestari-kisälli -hommaa. Se joka osaa, voi opettaa aloittelevampaa. Se että on koulutus ei tarkoita sitä että osaa taidon. Ratsastuksen voi osata teoriassa, vaikka kuinka hyvin, mutta "tunne" on se mikä ratkaisee ja sitä ei voi oppia istumalla koulussa. Olen opintojen ohessa työskennellyt eri puolella Suomea ja ulkomaillakin eri talleilla. Olen tutustunut ihmisiin ja nähnyt erilaisia toimintatapoja. Hienointa on, että minua on opetettu ratsastamaan ja käsittelemään nuoria hevosia. Kuulostaahan se helpommalta ja miellyttävämmältä istua sisällä ja lukea kurssimateriaaleja kuin painia 4-vuotiaan villihevosen kanssa, kantaa satoja litroja vettä helteellä, siivota karsinoita, pyydystää karannutta oria, erottaa tappelevia oreja toisistaan, korjata aitoja, yms.

Kuitenkin harva "mestari" on valmis jakamaan tietojaan oppipojan kanssa joka ei ole ahkera ja motivoitunut. Toisaalta rahallakin pääsee pitkälle, mutta siitä minulla ei ole kokemusta, minkä voisin teille jakaa.

Ensimmäisistä kilpailuista täytyy vain todeta: It's good to be back! Omat tavoitteet ovat korkealla. Olen aina ollut luonteeltani erittäin kilpailuhenkinen ja voitontahtoinen. Tai ehkä vain todella huono häviäjä? Haaveena olisi taas joskus saada ykköstason hevonen, mutta olen realisti ja tiedän että matkan varrelle mahtuu paljon työtä ja monia monia hevosia, joten ihan muutaman vuoden tavoitteista ei ole kyse.

Olen kuitenkin juniorina/nuorena luonut kovalla työllä kisauran tavallisesta tuntiratsastajasta kansalliselle tasolle saakka, joten tiedän että voin tehdä sen uudelleenkin, jos tahtoa riittää tarpeeksi. Lajilla ei ole minulle koskaan ollut paljoa merkitystä. Pidän sekä koulu- että esteratsastuksesta. Parasta on se treenaaminen ja tavoitteiden täyttyminen. Laji määräytyy aina hevosen mukaan. Täytyy toivoa sormet ristissä, että Debbyn varsasta tulee emänsä kaltainen suorittaja. Laskettuun aikaan on enää reilut 3kk...

Essi

Hyvää Uutta Vuotta 2013!



Spooky-Woogy



Perustalliarki pitää porukan yllättävän kiireisenä jopa joulun ajan. Olin varma, että silloin olisi aikaa kirjoitella enemmän, mutta toisin kävi. Elämä on onneksi sujunut ilman suurempia kommelluksia. Hevoset ovat olleet terveinä ja itsekin yritän pysyä hengissä. Mitä nyt yksi ystävällinen ruuna potkasi klippauksessa hokeilla reiteen ja joulun jälkeen norovirus vei joulukilot mennessään. Vatsatauti tai ei, tallille oli kuitenkin selviydyttävä. Toinen ystävällinen ruuna käytti hataraa tilaani hyväkseen ja yritti purra multa käden poikki. HAH, eipä onnistunut.

Olen ollut hävettävän laiska omien poniemme kanssa. Allekirjoitan täysin sanonnan, että suutarin lapset kulkee ilman kenkiä. Nyt aion ryhdistäytyä ja uuden vuoden kunniaksi lupaan poneille enemmän aikaa. Raivo on onneksi nokkela ja harjoittelee itsekseen tulevaa urheilu-uraansa varten. Se hyppäilee tarhasta toiseen oman tahtonsa mukaan. Tälle tammalle 120cm aita ei ole este eikä mikään. Toivotaan, että samaa intoa löytyy aikanaan myös radoilla! Näitä poneja ei ainakaan ole kulutettu loppuun nuorina. Jossain vaiheessa täytyy miettiä, mistä näille ratsuponeille löytyisi sopivat kilparatsastajat. Ensisijaisesti tietenkin toivon, että omista oppilaista joku innostuisi kilpailemisesta. Tässä tapauksessa pyrimme tarjoamaan ratsut heille niin korkealle tasolle kuin on mahdollista. Tämän vuoksi meillä tulee aina olemaan nuoria hevosia kasvamassa.



Tallitytöt tunnilla



Ennen vuodenvaihdetta meille saapui talliin uusi hevonen. Keijo on laadukas hannover ruuna, joka on meillä myynnissä. Toivottavasti ruunalle löytyy hyvä koti. Lempi on lähtenyt omistajalleen ja tällä hetkellä talli on täynnä. Tallipaikkatilanne tosin saattaa muuttua nopeallakin aikataululla, sillä kaikki tallin hevoset ovat myynnissä. Haluaisimme myös saada laajennettua tallia muutamalla paikalla tämän vuoden aikana. Ensin on kuitenkin edessä satulahuoneen remontti. Remonttia toisen perään. Ei ainakaan käy aika pitkäksi. :)



Klippausta



Evelyn ja iltapäivän auringonlasku



Debbyn uusi ystävä