Viime viikonloppu sujui mukavissa merkeissä. Irtohypytimme poneja ja apuna meillä oli kaksi reipasta tallityttöä. Niin ponit kuin tytötkin saivat arvokasta kokemusta. Spooky olisi mielellään (tyylilleen uskollisena) vain katsellut, kun toinen hyppää. Lopulta se vähän innostui hypyistä huomatessaan, että palkkioksi saa porkkanoita ja prixejä. Raivo hoiti hypyt tasaisesti ja varmasti, niin kuin lasten ponin tuleekin tehdä.
Hassua, että ponit ovat melkein täyssiskoksia, mutta luonteeltaan ne ovat aivan erilaisia. Ponit tulivat meille suoraan samalta kasvattajalta, joten niillä on ollut aivan samanlainen kasvuympäristö. Spooky mieluummin katsoo kuin katuu. Se ei mienannut aluksi uskaltaa tulla edes talliin sisälle. Tosin Raivoa se seuraa minne vaan. Raivo on rohkea ja itsenäinen tamma. Se suhtautuu asioihin luimimalla ja saattaa potkaista, jos sen kanssa ei ole varuillaan. Takajalkoihin koskeminen on sen mielestä erityisen inhottavaa. Se sai heti toisena päivänään meillä lempinimen "Raivo", kun näin miten se pyöri ja potki karsinassa, kun Elli oli harjaamassa sitä.
Ponit opettelevat pikkuhiljaa ratsuiksi. Raivo ei välitä mitään satulasta eikä ratsastajasta. Sen kanssa voisi jo alkaa maastoilemaan. Spookyn pulssi taas kiihtyy jo pelkän satulahuovan näkemisestä. Haluan antaa sille aikaa, ettei tamma turhaan ahdistu. Onneksi ei ole kiire. Hiljaa hyvä tulee :)
Tiistai
Muut hevoset viettivät vapaapäivää, kun lähdimme aamulla Williamin kanssa klinikalle. Ruuna oli tuntunut jo jonkin aikaa erikoiselta ratsastaa. Tunnen Williamin niin monen vuoden takaa, että tiedän jos sillä ei ole kaikki kunnossa. Aluksi otimme sen pois tunneilta ja liikutimme sitä kevyesti. Tästä ei kuitenkaan ollut hyötyä, joten varasin sille klinikka-ajan.
Olimme klinikalla tunnin etuajassa, koska toisinaan olemme päässeet aloittamaan jo aikaisemmin. Tämä ei kuitenkaan ollut yksi niistä päivistä. Odotimme 3h ennen kuin päästiin aloittamaan. Onneksi William seisoi nätisti trailerissa koko tuon ajan. Tutkimuksissa meni lähes yhtä kauan aikaa kun juoksutettiin eri alustoilla, taivutettiin, tutkittiin ja kuvattiin. Löydöksenä oli vuohisnivelen niveltulehdus, jota hoidettiin piikittämällä. Nyt vain toivotaan, että diagnoosi osui oikeaan.
Pääsimme lähtemään kotiin klo 18. Olimme olleet koko päivän syömättä ja matkalla alkoi vielä kunnon lumipyry. Oli voimat aika vähissä, kun viimein pääsimme kotiin. Tallilla jaoimme iltaruoat hevosille ja aloin jo haaveilla Helsinkiin lähdöstä, mutta mutta.. Rillo ei syönyt. Ähky.
Niimpä siitä alkoi yömyöhää ja illan pimeyttä uhmaten Rillon taluttaminen. Kengät ja sukat kastuivat noin 15min jälkeen. Tästä seurasi jäätyminen. Päivystävä eläinlääkäri oli 1h ajomatkan päässä. Täytyy sanoa, että se oli yksi elämäni pisimmistä tunneista. Nälkä, kylmä, väsy. Askel, askel, askel. Jalkaa vaan toisen eteen.
Lopulta eläinlääkäri saapui tallin pihaan ja ensimmäistä kertaa päivän aikana meillä kävi tuuri. Sieltä ei tullut mitään "kalanrokottajaa", vaan kunnon jämäkkä täti. Hän tarttui Rilloa turvasta. Iski piikillä kipulääkkeet ja B-vitamiinit hevoseen ja letkutti sen. Kysyin, mistä tällainen ähky voi johtua. Ainoaksi mahdolliseksi syyksi keksimme tarhan kylmän juomaveden. Onhan meillä lämmitettävät vesikupit, mutta olemme ottaneet ne käyttöön vasta pakkasilla, kun vesi jäätyy. Tässä siis vinkki muillekin: Muistakaa tarjota hevosille tarhassa lämmintä vettä.
Eläinlääkäri lähti ja meillä lompakko tyhjeni, mutta onneksi selvittiin säikähdyksellä.
Perjantai
Rillo voi jo hyvin. Lumimyrsky ravistelee Helsinkiä oikein kunnolla. Kahlasin aamulenkillä Kyyn kanssa lumihangessa polvia myöten. Työmatkalla eräs (nimeltämainitsematon) rallikuski hehkutti hienoja talviajokelejä. Hehkutus loppui lyhyeen, kun jäimme tien tukoksi kiinni kinoksiin ;)
Huomenna olisi taas herätys klo 6 ja lähtö aamutallin tekoon. Saa nähdä mitä jännää tämä viikonloppu tuo tullessaan.
Essi
.JPG) |
| William ja Johanna odottelevat klinikalla |
.JPG) |
| Rauhallinen poika jalka sidottuna. |
.JPG) |
| Raivo |
.JPG) |
| Spooky |
.JPG)