Parasta on, kun saa tehdä sitä mistä tykkää

Pakkaset ovat koetelleet Hollolan kirkonkylää viimeisen viikon ajan. Siitä huolimatta tallilla on tehty hommia ahkerasti joka päivä. Innokkaat ratsastajat ovat kaivaneet jo topparatsastushousut esiin, eikä yhdelläkään oppilaalla ole tullut kylmä tunnilla, siitä tarpeeksi vaativat opettajat ja pörheät hevoset ovat pitäneet huolen ;) Kenttä on hienossa kunnossa ja nyt vihdoin saadaan myös pellot ratsastuskäyttöön, kun maa on jäätynyt. Hepat tykkää, kun on paljon tilaa. Tämä on hyvää aikaa nuorten hevosten kunnon kohotukselle ennen kisakautta.

Kisakautta tosiaan jo mietitään ja suunnitellaan. Tosin päivämääriä ei vielä pystytä lyömään lukkoon, koska vain muutamat seurat ovat julkaisseet kilpailukutsuja. Rohkaisemme kaikkia ratsastajia kokeilemaan kilpailemista. Kilpailuiden kautta saa hyvää tietoa omasta edistymisestänsä.

Ja ovathan ne oppilaat edistyneetkin huimaa vauhtia. Viikonloppuna oli hieno nähdä taas onnistuneita pätkiä ja sitä paljon kaivattua hevosen ja ratsastajan harmoniaa, josta olemme puhuneet kursseilla. Nämä oppilaat ja onnistumiset tuovat motivaatiota omaan työhöni. Toivon, että ratsastajat oppivat meillä ratsastamisen lisäksi myös hyviä hevosmiestaitoja, koska ilman niitä ei oikeastaan voi olla edes hyvä ratsastaja.

Onnistumisia on koettu myös nuorten hevosten kanssa. Ratsastin Raivolla pellolla käyntiä ja poni meni kuin vanha konkari. Ainut ongelma tuli vastaan, kun huomasin ettei poni osaa pysähtyä :D Onneksi ponit ovat tunnetusti ahneita ja porkkanan kaivaminen taskusta ratkaisi tilanteen. Spooky stressaa edelleen satulasta ja kaikista varusteista. Ihan mielenkiinnosta halusin tietää stressaako se myös ratsastajasta vai pelkistä varusteista. Otin ponin ulos pelkällä riimulla ja nousin jakkaralta mahalleni sen selän päälle. Eikä mitään. Tamma oli aivan rauhallinen. Kopistelin jalkoja yhteen ja taputtelin sitä joka puolelle ja poni vain seisoi rauhassa. Tämä oli myös hyvä juttu. 3-vuotias Evelyn hurmaa joka päivä meidät rohkealla ja kiltillä luonteellaan. Evelynistä voisi kirjoittaa enemmänkin joku päivä.

Viikonlopun aikana olen pohtinut paljonkin hevosten "sisäänratsastusta". Minulla on ollut aina melko selkeä kuva siitä, mitä sisäänratsastus on. Hevonen totutetaan satulaan ja ratsastajaan, se osaa pysähtyä, kääntyä, kävellä, ravata ja laukata ja liikkuu eteenpäin. Lisäksi se on ehkä hypännyt myös muutaman esteen. Näin olen itse oppinut, että toimitaan. Mutta mitä enemmän olen nähnyt hevosia tämän vuoden aikaa sitä enemmän olen alkanut muuttaa käsitystäni sisäänratsastuksesta. Erityisesti Suomessa "koulutettujen" hevosten kohdalla. Toivon ratsastajien asiakkailta tarkkaavaisuutta ja uskallusta, vaikka ei itse olisi lainkaan kokenut nuorten hevosten kanssa. Mutta täytyy tietää mistä palvelusta maksaa ja varmistaa että todella saa sen palvelun rahansa vastikkeeksi.

Hevosen sisäänratsastus ei ole mitään rakettitiedettä. Yli 90% hevosista toimii saman kaavan mukaan. Niillä ratsastajilla, jotka toimivat hevosen kanssa sisäänratsastusta seuraavissa vaiheissa on mielestäni huomattavasti suurempi merkitys. Sillä silloin aloitetaan vasta varsinainen koulutus ja treeni ja ratsastajan on osattava lukea hevosta, jotta hän tietää mikä on sille riittävästi ja mikä liikaa, ettei oteta takapakkia.

Alla muutama kuva 3- ja 4-vuotiaiden sisäänratsastusesta Virosta viime keväältä.

Essi

Marraskuun viimeinen viikko

Viikonloppu

Viime viikonloppu sujui mukavissa merkeissä. Irtohypytimme poneja ja apuna meillä oli kaksi reipasta tallityttöä. Niin ponit kuin tytötkin saivat arvokasta kokemusta. Spooky olisi mielellään (tyylilleen uskollisena) vain katsellut, kun toinen hyppää. Lopulta se vähän innostui hypyistä huomatessaan, että palkkioksi saa porkkanoita ja prixejä. Raivo hoiti hypyt tasaisesti ja varmasti, niin kuin lasten ponin tuleekin tehdä.

Hassua, että ponit ovat melkein täyssiskoksia, mutta luonteeltaan ne ovat aivan erilaisia. Ponit tulivat meille suoraan samalta kasvattajalta, joten niillä on ollut aivan samanlainen kasvuympäristö. Spooky mieluummin katsoo kuin katuu. Se ei mienannut aluksi uskaltaa tulla edes talliin sisälle. Tosin Raivoa se seuraa minne vaan. Raivo on rohkea ja itsenäinen tamma. Se suhtautuu asioihin luimimalla ja saattaa potkaista, jos sen kanssa ei ole varuillaan. Takajalkoihin koskeminen on sen mielestä erityisen inhottavaa. Se sai heti toisena päivänään meillä lempinimen "Raivo", kun näin miten se pyöri ja potki karsinassa, kun Elli oli harjaamassa sitä.

Ponit opettelevat pikkuhiljaa ratsuiksi. Raivo ei välitä mitään satulasta eikä ratsastajasta. Sen kanssa voisi jo alkaa maastoilemaan. Spookyn pulssi taas kiihtyy jo pelkän satulahuovan näkemisestä. Haluan antaa sille aikaa, ettei tamma turhaan ahdistu. Onneksi ei ole kiire. Hiljaa hyvä tulee :)

Tiistai

Muut hevoset viettivät vapaapäivää, kun lähdimme aamulla Williamin kanssa klinikalle. Ruuna oli tuntunut jo jonkin aikaa erikoiselta ratsastaa. Tunnen Williamin niin monen vuoden takaa, että tiedän jos sillä ei ole kaikki kunnossa. Aluksi otimme sen pois tunneilta ja liikutimme sitä kevyesti. Tästä ei kuitenkaan ollut hyötyä, joten varasin sille klinikka-ajan.

Olimme klinikalla tunnin etuajassa, koska toisinaan olemme päässeet aloittamaan jo aikaisemmin. Tämä ei kuitenkaan ollut yksi niistä päivistä. Odotimme 3h ennen kuin päästiin aloittamaan. Onneksi William seisoi nätisti trailerissa koko tuon ajan. Tutkimuksissa meni lähes yhtä kauan aikaa kun juoksutettiin eri alustoilla, taivutettiin, tutkittiin ja kuvattiin. Löydöksenä oli vuohisnivelen niveltulehdus, jota hoidettiin piikittämällä. Nyt vain toivotaan, että diagnoosi osui oikeaan.

Pääsimme lähtemään kotiin klo 18. Olimme olleet koko päivän syömättä ja matkalla alkoi vielä kunnon lumipyry. Oli voimat aika vähissä, kun viimein pääsimme kotiin. Tallilla jaoimme iltaruoat hevosille ja aloin jo haaveilla Helsinkiin lähdöstä, mutta mutta.. Rillo ei syönyt. Ähky.

Niimpä siitä alkoi yömyöhää ja illan pimeyttä uhmaten Rillon taluttaminen. Kengät ja sukat kastuivat noin 15min jälkeen. Tästä seurasi jäätyminen. Päivystävä eläinlääkäri oli 1h ajomatkan päässä. Täytyy sanoa, että se oli yksi elämäni pisimmistä tunneista. Nälkä, kylmä, väsy. Askel, askel, askel. Jalkaa vaan toisen eteen.

Lopulta eläinlääkäri saapui tallin pihaan ja ensimmäistä kertaa päivän aikana meillä kävi tuuri. Sieltä ei tullut mitään "kalanrokottajaa", vaan kunnon jämäkkä täti. Hän tarttui Rilloa turvasta. Iski piikillä kipulääkkeet ja B-vitamiinit hevoseen ja letkutti sen. Kysyin, mistä tällainen ähky voi johtua. Ainoaksi mahdolliseksi syyksi keksimme tarhan kylmän juomaveden. Onhan meillä lämmitettävät vesikupit, mutta olemme ottaneet ne käyttöön vasta pakkasilla, kun vesi jäätyy. Tässä siis vinkki muillekin: Muistakaa tarjota hevosille tarhassa lämmintä vettä.

Eläinlääkäri lähti ja meillä lompakko tyhjeni, mutta onneksi selvittiin säikähdyksellä.

Perjantai

Rillo voi jo hyvin. Lumimyrsky ravistelee Helsinkiä oikein kunnolla. Kahlasin aamulenkillä Kyyn kanssa lumihangessa polvia myöten. Työmatkalla eräs (nimeltämainitsematon) rallikuski hehkutti hienoja talviajokelejä. Hehkutus loppui lyhyeen, kun jäimme tien tukoksi kiinni kinoksiin ;)

Huomenna olisi taas herätys klo 6 ja lähtö aamutallin tekoon. Saa nähdä mitä jännää tämä viikonloppu tuo tullessaan.

Essi

William ja Johanna odottelevat klinikalla

Rauhallinen poika jalka sidottuna.

Raivo

Spooky

Blogi avattu!

Heippa,

Pienen painostuksen jälkeen heitin koulutehtävät sivuun ja loin meille RatsuBlogin. Täältä voitte lukea meidän kuulumisia, ajatuksia ja suunnitelmia :) Yritän ehtiä kirjoittamaan mahdollisimman usein.

Essi

Tallin uusimmat asukkaat