Parasta on, kun saa tehdä sitä mistä tykkää

Pakkaset ovat koetelleet Hollolan kirkonkylää viimeisen viikon ajan. Siitä huolimatta tallilla on tehty hommia ahkerasti joka päivä. Innokkaat ratsastajat ovat kaivaneet jo topparatsastushousut esiin, eikä yhdelläkään oppilaalla ole tullut kylmä tunnilla, siitä tarpeeksi vaativat opettajat ja pörheät hevoset ovat pitäneet huolen ;) Kenttä on hienossa kunnossa ja nyt vihdoin saadaan myös pellot ratsastuskäyttöön, kun maa on jäätynyt. Hepat tykkää, kun on paljon tilaa. Tämä on hyvää aikaa nuorten hevosten kunnon kohotukselle ennen kisakautta.

Kisakautta tosiaan jo mietitään ja suunnitellaan. Tosin päivämääriä ei vielä pystytä lyömään lukkoon, koska vain muutamat seurat ovat julkaisseet kilpailukutsuja. Rohkaisemme kaikkia ratsastajia kokeilemaan kilpailemista. Kilpailuiden kautta saa hyvää tietoa omasta edistymisestänsä.

Ja ovathan ne oppilaat edistyneetkin huimaa vauhtia. Viikonloppuna oli hieno nähdä taas onnistuneita pätkiä ja sitä paljon kaivattua hevosen ja ratsastajan harmoniaa, josta olemme puhuneet kursseilla. Nämä oppilaat ja onnistumiset tuovat motivaatiota omaan työhöni. Toivon, että ratsastajat oppivat meillä ratsastamisen lisäksi myös hyviä hevosmiestaitoja, koska ilman niitä ei oikeastaan voi olla edes hyvä ratsastaja.

Onnistumisia on koettu myös nuorten hevosten kanssa. Ratsastin Raivolla pellolla käyntiä ja poni meni kuin vanha konkari. Ainut ongelma tuli vastaan, kun huomasin ettei poni osaa pysähtyä :D Onneksi ponit ovat tunnetusti ahneita ja porkkanan kaivaminen taskusta ratkaisi tilanteen. Spooky stressaa edelleen satulasta ja kaikista varusteista. Ihan mielenkiinnosta halusin tietää stressaako se myös ratsastajasta vai pelkistä varusteista. Otin ponin ulos pelkällä riimulla ja nousin jakkaralta mahalleni sen selän päälle. Eikä mitään. Tamma oli aivan rauhallinen. Kopistelin jalkoja yhteen ja taputtelin sitä joka puolelle ja poni vain seisoi rauhassa. Tämä oli myös hyvä juttu. 3-vuotias Evelyn hurmaa joka päivä meidät rohkealla ja kiltillä luonteellaan. Evelynistä voisi kirjoittaa enemmänkin joku päivä.

Viikonlopun aikana olen pohtinut paljonkin hevosten "sisäänratsastusta". Minulla on ollut aina melko selkeä kuva siitä, mitä sisäänratsastus on. Hevonen totutetaan satulaan ja ratsastajaan, se osaa pysähtyä, kääntyä, kävellä, ravata ja laukata ja liikkuu eteenpäin. Lisäksi se on ehkä hypännyt myös muutaman esteen. Näin olen itse oppinut, että toimitaan. Mutta mitä enemmän olen nähnyt hevosia tämän vuoden aikaa sitä enemmän olen alkanut muuttaa käsitystäni sisäänratsastuksesta. Erityisesti Suomessa "koulutettujen" hevosten kohdalla. Toivon ratsastajien asiakkailta tarkkaavaisuutta ja uskallusta, vaikka ei itse olisi lainkaan kokenut nuorten hevosten kanssa. Mutta täytyy tietää mistä palvelusta maksaa ja varmistaa että todella saa sen palvelun rahansa vastikkeeksi.

Hevosen sisäänratsastus ei ole mitään rakettitiedettä. Yli 90% hevosista toimii saman kaavan mukaan. Niillä ratsastajilla, jotka toimivat hevosen kanssa sisäänratsastusta seuraavissa vaiheissa on mielestäni huomattavasti suurempi merkitys. Sillä silloin aloitetaan vasta varsinainen koulutus ja treeni ja ratsastajan on osattava lukea hevosta, jotta hän tietää mikä on sille riittävästi ja mikä liikaa, ettei oteta takapakkia.

Alla muutama kuva 3- ja 4-vuotiaiden sisäänratsastusesta Virosta viime keväältä.

Essi