Matkamuistoja

Jälleen on varsin touhukas viikonloppu takana. Perjantaina ja lauantaina kirkonkylällä mitattiin jopa -30C:n pakkaslukemia. Onneksi pakkanen välillä hellitti ja päästiin ratsastamaankin. Melkein kaikki tunnit saatiin pidettyä normaalisti. Haluan vielä muistuttaa kaikkia ratsastajia pukeutumaan lämpimästi täällä Suomen talvessa. Useimmat meistä viettävät päivät sisätöissä tai koulussa, joten aina ei oikein ymmärräkään miten paljon ulos täytyy laittaa päälle :) Varpaat ja sormet usein palelevat ensimmäisenä.



Ajattelin jakaa teille kylmän talven keskelle vähän lämpimiä matkamuistoja. Itse allekirjoitan täysin sanonnan "Matkailu avartaa". Siksi haluankin tutustua maailmaan niin paljon kuin mahdollista. Hevosihmisenä olen tietysti kiinnostunut näkemään erimaalaisia hevosihmisiä, -tapahtumia ja -yrityksiä. Mielestäni nykyajan hevostallin pitäjän tai valmentajan ei enää tarvitse istua koko elämäänsä puutarhatuolissa kentän kulmassa jackrusseli untuvatakin sisällä. Opetukseen ja omaan ammattitaitoon voi saada paljonkin lisää väriä ulkomaalaisilta kolleegoilta.



Pikkuratsastaja verryttelee suurella hevosella. Palm Beach International Equestrian Center.





Olen tutustunut reissuillani hevoselämään mm. Baltiassa, Puolassa, Venäjällä, Espanjassa, Saksassa, Englannissa,.. Ne ovat olleet vähintään mielenkiintoisia reissuja kaikki. Välillä on ostettu hevonen mukaan matkan varrelta ja välillä tehty töitä vähintäänkin kyseenalaisissa olosuhteissa. Yksi elävistä matkamuistoista syö tällä hetkellä päiväheiniään Ratsutila Toukolan tarhassa. Se on tietysti siunatussa tilassa oleva rouva Debby. Häneenkin tutustuin sattumalta aika monen mutkan jälkeen. Mutta nyt kerron teille hieman upeasta Wellingtonista, joka sijaitsee Yhdysvalloissa Floridassa.



Pakollinen turistikuva :D Kiitos kuvasta Anastasia.



Vierailin Wellingtonissa ensimmäistä kertaa viime vuoden toukokuussa ja paikka teki vaikutuksen. Keskellä Wellingtonia on kilpailukeskus, jossa järjestetään kilpailuja harjoituskilpailuista merkittäviin kansainvälisiin kilpailuihin asti. Puitteet ovat upeat. Kenttiä on monta, monta, monta,.. Jos arvaan että muutama kymmenen niin en ehkä ole kovin väärässä? Kilpailukeskuksessa oli menossa kahdet pienet este/hunting kisat, kun itse kävin siellä. Verryttelyssä näkyi paljon Eurooppalaisia hevosia.





Pikkutalo ja iso kenttä



Kilpailukeskusta ympäröivät toinen toistaan hienommat talot, ja kuten arvata saattaa, jokaisen talon pihassa oli talli. Tallin lisäksi jokaisella talolla oli oma kenttä, joillain oli kaksi kenttää -hiekka- ja nurmipohjainen. Naapureiden kentät saattoi erottaa toisistaan vain pieni pensasaita. Valitettavasta näistä minun kännykkäkameralla otetuista kuvista ei nyt oikein välity sitä oikeaa tunnelmaa, mutta googlen kautta löytyy paljon upeita kuvia!! :)





Kilpailukeskuksen sisäänkäynti



Wellington tunnetaan hyvänä harjoituspaikkana. Monet Eurooppaiset suuntaavat hevosineen Floridaan, kun sääolosuhteet Euroopassa huononevat. Wellingtonissa harjoittelee/on harjoitellut myös suomalaisratsastajia. Wellington tarjoaa ehdottomasti upeat puitteet harjoitteluun kaikentasoisille ratsastajille, joten pienet poniratsastajat, juniorit ja amatööritkin voivat harjoitella siellä.

Mikä tätä kuvaa vaivaa.. Taustalla asiaankuuluva golf-auto:)

Meidän vierailun aikana sää oli hieman pilvinen, mutta lämmin. Yksi haittapuoli mitä olen Wellingtonista kuullut on (meille suomalaisillekin niin tuttu) ötökkäongelma. Suuri hevosmäärä on saanut kiusalliset ötökät pesiytymään alueelle. Onneksi me emme olleet liikkeellä "ötökkäaikaan" :) Toisaalta nyt jäi tämän väittämän todenperäisyys todistamatta..

Ratsastajien taukotila

Wellington on paikka, jossa kannattaa käydä edes kerran vierailemassa. Näin jälkikäteen mietittynä olisi kannattanut ajoittaa vierailu isojen kansainvälisten kilpailuiden ajalle, eli kilpailukalenteri kannattaa tsekata etukäteen! Wellington on varmasti myös täynnä erittäin mielenkiintoisia ja opettavaisia työpaikkoja, jos työskentely kilparatsujen parissa kiinnostaa. Työn ohessa oppii englantiakin (jenkkiaksentilla höystettynä;). Jenkkeihin ei loppujen lopuksi ole niin vaikeaa saada työlupaa kuin yleensä luullaan, joten rohkeasti vaan maailmalle. Itse ainakin lähtisin, jos olisi mahdollisuus:)



Autotieden vieressä on hevosia varten omat tiet.




Lämpimissä olosuhteissa tallit voivat olla hyvinkin kevytrakenteisia.

...Vai olivatko nämä kuvat sittenkin albumista: "Ratsutila Toukola remontin jälkeen"? Haha, eivät valitettavasti:D
Palaillaan! Jättäkää ihmeessä jotain terveisiä tänne blogiin :)

Essi